perjantai 7. marraskuuta 2008

Odottelen sähköpostia ja tukea!

Sinä joka kirjoitit minulle laita minulle sähköpostia ja jutellaan lisää.Ei ole hirveesti kelle puhua!!!

Olisi kiva kuulla lisää.Myös muut jos haluatte keskustella masennuksesta tai paniikkihäiriöstä niin se olis kiva.Miten teillä muilla ymmärtääkö lähipiiri?
Minä käyn terapiassa,ensin kävin psykologilla ja sen jälkeen sitä pitänyt joku sairaanhoitaja.
Psykiatrilla kävin kerran ja se sanoi et mulla 30-kriisi jonkunlainen,sit se jotain puhui napanuoran "leikkauksesta" niinsanotusti vanhempiani kohtaan.Sit joku stressiperäinen juttu,keskivaikea masennus mulla todettiin.Jotain testejä ollaan tehty terapiassa,mut en tiiä et mitä sitä seuraavaksi.Vanhemmat on vissiin se mun ongelma,vaikka rakastan niitä kovasti.En tiedä miten tästä sit seuraavaksi.Psykiatri sanoi et ainakin sen pari vuotta syötävä lääkkeitä.Miten sitä sit osaa olla ilman lääkkeitä joskus pelottaa miten pärjään sit.Mulla on aina ollut syysmasennusta ja iän myötä se näköjään paheni vaan.En muista olenko kertonut minkä jälkeen aloin oireilla paniikkihäiriö oireita,eli se oli kun serkkuni kuoli maaliskuussa.tappoi itsensä,se oli tosi väsyttävää aikaa tuntui ettei millään jaksa ja kun ei kukaan ollut tukemassa ja oma lähipiiri ei ymmärtänyt yhtään,eikä vieläkään.Toivon että paranen tästä joskus.Odotan että te joilla on samoja juttuja niin otatte muhun yhteyttä ja kirjoitellaan ja jutellaan tästä ja muusta asioista.

1 kommentti:

Menninkäinen kirjoitti...

vertaistuki on aina tarpeellista :) Tsemppiä!

menninkaisen-mietinnat.blogspot.com