Moikka kaikille!
Pitkästä aikaa,en ole kirjoitellutkaan tänne kun ajattelin ettei tänne kukaan löydä mut katotaan sit nyt kun lisäsin sinne apusanoja lisää.Viimeksi kirjoittelin,niin olin töissä ja tunsin masentuneeni.Siinä sit kävi niin,että mulla todettiin paniikkihäiriö ja masennus.Olin ihmeissäni.Kyllä se tuntui,että mitään ei jaksa kaikki ahdisti.Sit sovittiin työnantajan kanssa,että mä lopetan työt ja parannan itseni.Olin sairaslomalla ja annoin itselleni luvan vain levätä ja hoitaa itseäni enkä stressata mistään asiasta,kyllä se välillä onnistui.Paniikkihäiriö oireet helpottivat kun aloin syödä lääkkeitä.Masennus ei vaan ole helpottanut,nyt olen syönyt yli puoli vuotta lääkkeitä ja kun nostettiin lääkettä niin se nyt on alkanut jonkin verran helpottaa.Se on pitkä prosessi,jos on muitakin joilla on tämmöistä kirjoittakaa minulle ilman muuta.On tämä elämä ihmeellistä nykyään.Jospa se tästä ja jään odottelee postia.
1 kommentti:
Masennus on kyllä sellainen, että ei se pelkästään niillä lääkkeillä parane. Lääkkeillä hoidetaan oireita, ei itse tautia. Suosittelisin pyytämään lääkäriltä lähetettä psykiatriselle puolelle, siellä pääset juttelemaan ammatti-ihmisten kanssa ja voitte kartoittaa masennuksesi taustoja jne.
Masennus myöskään harvoin paranee kovin nopeasti (ainahan saa lukea julkkiksista, jotka ovat olleet syvästi masentuneita ja parantuneet kahdessa viikossa; se ei ole todellisuutta eikä todellista masennusta), joten puoli vuotta on hyvinkin lyhyt aika.
Itse söin masennuslääkkeitä kolmisen vuotta ja kävin kaksi vuotta terapiassa. Nyt koen parantuneeni siinä määrin kuin voin. Elän "normaalia" elämää, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä. Terapiasta oli minun kohdallani se suurin apu, lääkkeet vain hillitsivät oireita, jotta jaksoin eteenpäin.
Voimia!
Lähetä kommentti